Pullo on tavallaan kulmikas ja etiketti kapea ja ainoastaan yhdellä sivulla. Ulkonäkö pullossa on ihan asiallinen, joskin se näyttää minun silmään aavistuksen vanhanaikaiselta ja vielä väärällä tavalla. Tämä ei näytä vintagelta. Kirkkaasta nesteestäkään ei koskaan tule kuin 50% pisteistä. Pullon suusta nuuhkittuna tequila tuoksui agaavelta ihan hyvällä tavalla, mutta glencairn-lasiin kaadettuna tuoksuun tuli mukaan pistävä, pesuainen kaltainen tuoksu, jossa oli mukana myös ripaus etanolia. Tosin se pesuainemainen tuoksu on nyt lieventynyt huomattavasti, kun juoma on ollut lasissa parikymmentä minuuttia. Maku on yllättävän pehmeä blanco-tequilaksi. Tässä ei ole paljon sitä blancolle tyypillistä pistävyyttä tai terävyyttä. Hieman sitä toki on. Agaave tässä maistuu, mutta sekään maku ei ole valtaisan korostunut. Minä pystyn siemailemaan tätä lasista raakana ihan irvistelemättä nauttien jopa hieman makuvivahteista. Maussa on pippurinen maku tai tunne, joka saa aikaan pientä kihelmöintiä suussa. Etanolin makua ei ole havaittavissa.