Buffalo Trace -bourbonin etiketissä komeilee buffalo, eli suomeksi puhveli tai amerikanbiisoni. Pullo (ainakin tämä litran pullo) on aika massiivisen oloinen sen ollessa niin suuri ympärysmitaltaan, että edes minun räpyuläni ei yllä läheskään sen ympäri. Pullossa käytetään synteettistä korkkia ilman kierteitä. Nesteen värissä ei näiden kahden välillä ole ainakaan minun silmissä minkäänlaista värieroa, katsoipa sitä mistä kulmasta tahansa. Väri on kaunis, vaaleahkon kullanruskea. Tämän viskin alkoholipitoisuus on 45 %, mutta samaa viskiä myydään maailmalla myös ainakin 40 % vahvuisena.

Tämä viski tuoksuu miellyttävän hedelmäiseltä ja täyteläiseltä. Maker’sin tuoksussa on jonkinlainen laimennuksen olemus. Etanoli ei tässä tuoksu lainkaan, kun Maker’sissa se on lähes jo läsnä.

Maistan ensin Maker’sin viskiä. Siinä alkoholin polte tuntuu yllättävän vahvalta ensimmäisellä ja toisella siemauksella. Pientä hedelmäisyyttäkin siitä löytyy, mutta valitettavasti se tuoksussa esiin tullut laimennus myös maistuu. Tämä Buffalo Trace maistuu ensisiemauksella aavistuksen hedelmäisemmältä, mutta heti sen jälkeen alkoholin polte nousee tässäkin päälimmäiseksi tuntemukseksi. Nyt kun muutaman siemaisun ja kulauksen olen molemmista ottanut, voin todeta, että joko makuaistini ei ole vireessä, tai sitten nämä maistuvat hyvin pitkälti samalta tuotteelta. Kumpikaan ei nouse sellaiseksi juomaksi, jota mielellään siemailisin “takkatulen äärellä”, mutta en epäile yhtään, etteikö molemmat toimisi drinkeissä vallan mainiosti juurikin tietynlaisen neutraalisuutensa ansiosta. Täytynee joskus tehdä jatkotutkimuksia valmistamalla molemmista bourboneista yksi ja sama drinkki ja makustella josko siinä huomaisi jotakin eroja.