Maker’s erottautuu viskipullorivistössä aina, koska se sinetöi kierrekorkkisen pullonsa kuumalla vahalla, joka jää valumaan pullon kaulalle. Tuo vahaus tehdään käsityönä, joten todennäköisesti kahta täsmälleen samanlaista ei maailmasta löydy. En tiedä virallista nimeä tällaiselle lähes kantikkaalle pullolle, joka levenee ylöspäin. Etiketti on hieman tylsä pelkkine teksteineen. Nesteen värissä ei näiden kahden välillä ole ainakaan minun silmissä minkäänlaista värieroa, katsoipa sitä mistä kulmasta tahansa. Väri on kaunis, vaaleahkon kullanruskea. Tämän viskin alkoholipitoisuus on 45 %, mutta samaa viskiä myydään maailmalla myös ainakin 50,5 % vahvuisena.

Viski tuoksuu miellyttävän hedelmäiseltä, mutta samalla laimealta tai suorastaan laimennetulta. Buffalo Tracen tuoksu on täyteläisempi ollen myös hedelmäinen. Etanoli ei suoranaisesti tuoksu kummassakaan, mutta tässä Maker’sin viskissä siitä ei olla kaukana.

Maistan ensin tätä Maker’sin viskiä. Alkoholin polte tuntuu yllättävän vahvalta ensimmäisellä ja toisella siemauksella. Pientä hedelmäisyyttäkin löytyy, mutta valitettavasti se tuoksussa esiin tullut laimennus myös maistuu. Buffalo Trace maistuu ensisiemauksella aavistuksen hedelmäisemmältä, mutta heti sen jälkeen alkoholin polte nousee siinäkin päälimmäiseksi tuntemukseksi. Nyt kun muutaman siemaisun ja kulauksen olen molemmista ottanut, voin todeta, että joko makuaistini ei ole vireessä, tai sitten nämä maistuvat hyvin pitkälti samalta tuotteelta. Kumpikaan ei nouse sellaiseksi juomaksi, jota mielellään siemailisin “takkatulen äärellä”, mutta en epäile yhtään, etteikö molemmat toimisi drinkeissä vallan mainiosti juurikin tietynlaisen neutraalisuutensa ansiosta. Täytynee joskus tehdä jatkotutkimuksia valmistamalla molemmista bourboneista yksi ja sama drinkki ja makustella josko siinä huomaisi jotakin eroja.