Tämä neliskanttisen oloinen litran pullo on yksinkertaisuudessaan tyylikäs. Etiketit edessä ja takana ovat pienet, lasin pinta on kauttaaltaan rypöläistä ja siinä on korkokuvioinnilla ilmoitettua tietoa tequilasta. Korkki on näyttävästi puuta… mutta sen sisään on piilotettu perinteinen muovinen pullonkorkki. Vaikka ymmärränkin idean käytännöllisyyden mm. tequilan säilyvyyden kannalta, on minun pakko rokottaa siitä ulkonäköpiste. Neste on likimain niin kaunista kuin voi olla, eli jo reilun vuoden kypsytys tammitynnyrissä on saanut värin aikaan, sillä tequilaan ei ole lisätty karamelliväriä tms. Jos tuoksuero blancon ja reposadon välillä oli merkittävä (kts. maisteluvideo), niin ero reposadon ja tämän añejon välillä on yhtä merkittävä. Tästä puuttuu kaikenlainen pistävyys ja tuoksumaailma on kypsytyksen seurauksena samankaltainen kuin muutaman vuoden kypsytetyssä viskissä tai konjakissa. Tietenkin sillä erolla, että tässä tuoksuu agaave. Tuoksu on pehmeä ja nautinnollinen. Maku on niinikään pehmeä verrattuna lyhyemmän ajan kypsytettyihon tequiloihin. Ei ole kummakaan, että “kaikki” sanovat, että añejo-tequilaa ei kuuluisi “hukata” drinkkeihin, vaan sitä siemaillaan sellaisenaan viskien tai konjakkien tavoin. No, mielipiteitähän maailmaan mahtuu, mutta ymmärrän miksi noin sanotaan. Makuvivahteita tässä on runsaasti. Jos ylipäätään nauttisin alkoholin siemailusta sellaisenaan enemmän, tämä olisi luultavimmin varsin hyvillä sijoilla siinä listauksessa, kun tämä nytkin on jo mieluisaa.