Jamaikalaiset rommit ovat väkevistä alkoholeista pääsääntöisesti minua kiinnostavimpia. Osa niistä on toki ollut korkeintaan keskinkertaisia, mutta niistä löytyy monesti sellaisia hedelmäisiä ja erikoisia makuja ja vivahteita, joista nautin enemmän kuin muista viinoista löytyvistä makuvivahteista. Jotta juoman makuja ja muita ominaisuuksia pystyisi mitenkään vertaamaan (muistiin ei ole luottamista), maistelen nyt samanaikaisesti kahta rommia. Molemmat saavat erilliset arvosanat eri osa-alueista, mutta sanallinen arvio niillä on yhteinen. Lähtöasetelmana voisi mainita sen, että kun tämän rommin litrahinta oli 85 €, on toisen litrahinta 257 €, eli melko tarkalleen kolminkertainen. Hinnat ovat vertailukelpoisia, koska viinat on ostettu samasta maasta.

Worthy Parkin pullo on sekä muodoltaan, että varsinkin etiketiltään selkeästi kauniimpi kuin Long Pond. Jälkimmäisen etiketti on sekava, eikä vähiten siksi, että tekstien taustalla menee viivoja ja kuvioita enemmän kuin Manhattanin kartalla. Worthy Park on selkeydessään kauniimpi. Long Pondia on kypsytetty likimain kolme kertaa pidempään kuin Worthy Parkia, joten on odotettuakin, että Long Pond on selvästi tummempaa. Kumpikin ovat kyllä mukavan värisiä, tummempi sattuu nyt vain miellyttämään silmää enemmän. Worthy Parkin tuoksussa on selvästi havaittavissa jonkinlainen teollinen liuotin- tai pesuaine, joten herkulliseksi tuoksua ei voi kehua. Siinä on myös aavistuksen verran hedelmäisyyttä, mutta tuoksu jää pääosin vähemmän mairittelevaksi. Long Pondinkin tuoksu on turhan paljon liuotinainemainen, mutta seassa on myös kumin hajua. En innostu tästä hajusta senkään vertaa kuin nuoremmassa.

Worthy Parkin rommin ensimmäinen maku on hillityn hedelmäinen. Onneksi liuotinaineen hajut eivät kantaudu makuun. Toinen siemaus vahvistaa makeuden tunnetta ja alkoholihöyryjä, onneksi ilman etanolin makua kuitenkin. Long Pondin ensimaku on tietyllä tavalla pehmeämpi, mutta tässä on aavistus tervaa mukana. Tässä ei hedelmäisyys maistu senkään vertaa kuin Worthy Parkissa ja kumpiakin kuitenkin kehutaan hedelmäisiksi. Vesihuuhtelun jälkeen suuni on valmis uudelle siemailukierrokselle. Maistan nyt ensimmäisenä Long Pondia. Maku on aikalailla sama kuin mitä se oli ensimmäisillä siemauksilla. Etäinen ja mieto tervan maku on edelleen läsnä, enkä oikeastaan muita makuvivahteita saa tästä irti. Maksoinko minä todellakin tästä 257 € per litra? No, kyllähän tämä drinkeissä toimii tummana rommina varmasti hyvin, mutta saman tekee moni muukin, paljon halvempi jamaikalainen rommi. Worthy Park maistuu suoraan Long Pondin jälkeen edellleen hieman hedelmäiseltä, mutta rinnalla kulkee nyt vaalean leivän maku. Odotukseni näitä kahta rommia kohtaan olivat melko korkeat, mutta kumpikaan ei yltänyt niihin. No, molemmat uppoavat drinkkeihin kuten kaikki halvemmatkin rommit.